Elämä on kuin salilla kävisi.
Nostetaan ensin pienempiä puntteja ja painoja, jotta jaksettaisiin seuraavalla kerralla nostella raskaampia;
tehdään virheitä ja kohdataan vaikeuksia, jotta jaksettaisiin seuraavalla kerralla selvitä suuremmista.
Päivän optimistinen (vai olikohan sittenkään...?) annos suollettu suusta ulos. Monesti ensin luulee olevansa häviäjä, mutta kyllä sitä aina ennenkin on jatkettu porskuttelua eteenpäin. Kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole.
Sitäpaitsi vihdoin ja viimein aloitin sen prätkäkurssin, ja alkuviikosta pitäisi olla ensimmäinen ajotunti. Jännittää vähän, mutta se on mukavaa! Hirmuisessa prätkäkuumeessa istun vain koneella yömyöhään selaten myytäviä moottoripyöriä, vaikka tiedän, etten vielä ole omaa laittamassa. Mutta eikö ne haaveet ole toteuttamista varten? Ainakin osa on...
Allekirjoittaa prätkätyttö.
lauantai 12. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)