21. paiva

Viikonloppu siis oltiin reissussa taas. Perjantaina ajeltiin jonnekkin Widdingtonin nurkille, en muista tarkalleen oliko Widdington vai joku muu kyla siina, mutta maaseutua kuitenkin! Se talo, mihin mentiin yokylaan, oli valtavan suuri. Mun huone yksistaan oli jo isompi ku meidan olohuone ja tyttojen leikkihuone taalla Lontoossa yhteensa! Ja siihen lisaksi oli jattikokoinen kylppari, tuplasti isompi ku mika mulla on taalla... Ylimaarasia makuuhuoneita siina talossa oli mun tietaakseni ainakin 6, plus sitten tietenki niitten 3 lapsen huoneet, ja vanhempien huone. Ja leikkihuone oli, vaaaaaltava keittio, kaks ruokailutilaa (arki ja juhla erikseen, tottakai), kaks olohuonetta jne... Takapihalla oli uima-allas, ja laania jatku joka suuntaan niin pitkalle ku pysty nakemaan. Ihan mukava paikka!

Lauantaina sitten mentiin toisile ystaville Suffolkiin. Siella George ja Rory lahti haihin kolmen aikaan, joten jain lapsenvahdiksi. Ja illalla lahti talon omistajapariskuntakin jonnekin, joten siina oli mulla kaks lasta lisaa peraan katsottavana. Oikein mukavasti meni, ja lapset meni aikaisin nukkumaan, niin meinas jopa olla tylsaaki! Mutta paljon pelasti ihana flyygeli olohuoneen nurkassa! Oli se vain mukava paasta taas pitkasta aikaa soittelemaan. Meinaa unohtua kaikki kappaleet vain, ja nuotteja ei tuu paljon mukana kanniskeltua. Menee sitten vahan improvisoinnin puolelle mun soittelut, mutta paaasia etta mukavaa on!

Sunnuntaipaiva oltiin merenrannassa. Siinapa vasta olikin hauska ranta! Se oli ihan taynna pikkuisia keittiomokkeja - kaikenvarisia, ja sita mokkirivia jatku niin pitkalle ku naki! Tosi mukava paikka, en oo koskaan nahny mitaan sinne painkaan. Siella tosiaan karvennyttiin paiva, ja kun alkoi nousta sateisia pilvia taivaanrannasta, suunnattiin auton nokka kohti Lontoota.

Tama paiva lahti kayntiin niin huonosti kuin mahdollista. Nukuin pommiin (tai no en varsinaisesti, olin unohtanu muuttaa heratyksen aikasemmaksi), ja Georgina tuli sitten kaheksalta paukuttaan mun ovea, etta ylos tytto, pitaa paasta lahtemaan toihin! Kiskouduin ylos, ja onnekseni Mia oli viela nukkumassa. Rose vain alkoi huutaa kurkku suorana, kun aiti katosi ovesta ulos, ja Mia herasi. Ja Mia huusi. Mina siis olin silmat ristissa kaksi huutavaa lasta kainalossa, ja yritin siina sivussa laittaa kahvia, josko heraisin sen avulla vahan paremmin.

Sain tytot sitten hiljaiseksi, kun hoksasin laittaa videon pyorimaan. Viihtyivat siina niinkin kauan, etta sain kahvin juotua! Sen jalkeen pistettiin pystyyn kunnon pukeutumisrulianssi. Ensin Rosen vaatteet, sitten Mian, ja lopulta - mika parasta - mentiin penkomaan minun lipastoa. Paadyttiin sitten mukavaan oranssiin puseroon (ei ollenkaan oranssi paiva, mutta Mia oli sita mielta, etta se on puettava). Kunhan sain itseni suunnilleen ihmismaiseen kuntoon, laitettiin aamupalaa. Ja sotkettiin. Mikahan on sen ihanampaa, kuin ampua lusikalla ihania tahmeita weetabix-moykkyja ympari keittiota? Enpa tieda. Aamupalan jalkeen siis tytot leikkimaan, kiljumaan ja tappelemaan leluista, ja mina yritin saada keittion suunnilleen kuntoon.

Tunti kaks meni sitten siina, kun vuorotellen tytot itkeskeli. Minkas teet, kun toinen leikkii sateenvarjolla, niin toinenkin haluaa, tottakai! Ja just sen saman sateenvarjon. Ja sitten kun saa toisen luopumaan sateenvarjohaaveista ja hakemaan potkulaudan, niin sateenvarjot unohtuu toisellaki, ja potkulauta nayttaa paljon kivemmalta lelulta. Harmi, kun potkulautojakin on vain yksi. Niin edelleen sitten kulutettiin aikaa lounaaseen asti - ulos ei haaveiltukaan menemasta, kun vetta satoi aivan kaatamalla. Mika surullinen paiva!

Vahan helpotti, kun saatiin ruokaa mahaan, ja nuorempi nukkumaan. Siina sitten kerkesin vahan laittaa pyykkeja ja siivoaan keittiota. Tottakai Mia koko ajan vinkumassa ja roikkumassa lahkeessa. Ja keittion lattia oli niin tahmainen aamuisen weetabix-sodan jaljilta, etta se oli luututtava. Sepa vasta mielenkiintoista hommaa onkin, kun on super-maaraileva 3-vuotias "auttamassa"! "Et voi nyt tasta siivota kun mina istun tassa. Etka voi tuolta siivota kun olen sinne menossa..."

Sama huuto jatkui kun Rose herasi paivaunilta. Ja vahan kaatuili ja kompuroi ja iski hampaansa poydankulmaan. Verta tuli suusta, mutta ai kamalaa, kun Karo yritti tulla kattomaan, miten kavi. Ei saanu tyttoon koskea. Tosin aika akkia se hiljeni, joten, eipa varmaan mitaan vakavampia vaurioita tullut. (Ei muuten antanut aitinsakaan katsoa suuhun!)

Jossain vaiheessa ulkona selkeni, ja kaytiin pikkusen leikkimassa hippaa puutarhassa, ja saatiin enimmat energiat purettua. Sain siis melko rauhassa laittaa paivallisen tytoille (papuja ja kukkakaalta, nam!), ja saatiin melko rauhassa syotyakin se! Sitten ku olin siivonnu ruuan jalilta paikat kuntoon, Georgina tulikin jo kotiin! Puoli tuntia, ennen ko olin odottanut! Ah, ihanuutta!! Ja nyt on tytot sangyssa ja hiljaa.