Uutta meininkiä ynnä muuta

Tulipas kommenttia ja kysymystä edellisen tekstin loppuun, ja vastaan nyt siis pariin kysymykseen. Sama laittaa tänne blogiin, niin saa toisetkin lukea! Yritän nyt muistella siis joitakin "elämän tosiseikkoja" Englannista, ennen kuin palaan nykyhetkeen ja ensimmäiseen työpäivääni täällä Oulussa.

Ihan aluksi pari vinkkiä jokaiselle, joka harkitsee au pairiksi lähtemistä, ihan minne päin maailmaa tahansa.

1) Lähde järjestön kautta, ehdottomasti! Vaikka kuinka olisit varma siitä, että tuleva perheesi on täydellinen, et voi koskaan tietää mitä tuleman pitää. Kolmen brittiperheen perusteella voin sen sanoa syvällä kokemuksen rintaäänellä, että ulkokuori ja arkitodellisuus ovat eri asia. (No okei, minulla sattui huono tuuri, mutta kannattaa varautua kaikkeen!) Järjestön kautta sinua ei ainakaan voida pitää orjatyöläisenä ja on selkeää, mitä työtehtäviisi kuuluu.

2) Perille päästyäsi, tehkää kirjallinen sopimus, jossa tulee ilmi kaikki tarpeellinen. Palkka, työtehtävät, työtunnit, vapaapäivät (ja vapaapäivien työtehtävät)... Sopikaa myös siitä, millaiset rahoitukset hoidat itse, ja mitä perhe maksaa sinulle.

3) Sopikaa palkanmaksupäivä, ja vaadi palkkasi sovittuna päivänä kokonaisuudessaan.

4) On myös mukavaa tietää, saatko viettää viikonloppuja pois kotoa. Kaikki eivät saa, eikä myöskään kaverien kotiintuonti onnistu joka perheessä.

Siinäpä tuli näin äkkiseltään muutama asia, jotka itseltä jäi hoitamatta, ja jotka näin jälkikäteen tuntuvat isoilta asioilta, jotka olisi kannattanut selvitellä kuntoon.

Ja Elinan kysymyksiin ("Oliko siellä kuinka alkeellista? Siis tarkoitan lähinnä suihkuja, ruokia.. Söikö perhe paljon rasvaista ruokaa?") sitten. Alkeellista ei nyt varsinaisesti ollut, mutta ainakin erilaista.
Kolmesta perheestäni kahdella ei ollut tiskikonetta, joten jouduin tiskaamaan kaiken käsin. En kyllä osaa sanoa kuinka yleistä se on. Epäkäytännöllisintä mielestäni oli kodinhoitohuoneiden puuttuminen, ja pyykinhuolto tapahtui pääasiassa ahtaissa keittiöissä - märät pyykit ripustettiin makuuhuoneisiin kuivumaan, ja silityshommat tuli tehtyä milloin missäkin. Kylppärit oli missä mitäkin, oikeita suihkuja kuitenkin löytyy harvassa ihan yleisesti ottaen. Ja jos suihku löytyy, niin paineella siitä ei saa vettä tulemaan juuri missään. Yhdessä paikassa minulla ei lämmin vesi loppunut koskaan, kahdessa paikassa en tainnut käydä kuin kerran tai pari täysin lämpimässä suihkussa/kylvyssä. Siis siellähän kylvetään! Aluksi vierastin käytäntöä, mutta kun siihen kerran oppi, niin sitä oikein odotti vapaapäivän aamua, kun sai syöksyä kuumaan ammeeseen lojumaan. Talot ovat jäääääätävän kylmiä, vieläkin palelee ajatus ikkunan alta puhaltavasta tuulesta. Lasit kun olivat yksinkertaisia, eikä mitään tiivisteitä tai muita tunnettu, niin suurimmassa osassa huoneista vetää. Ja lämmityksiä ei raskita pitää päällä kuin joskus - sähkö kun on kallista. Siis kylmät talot ja kylmät suihkut, joihin on totuteltava. Lohduttavaa on tietää, että niihin kyllä tottuu.
Ruuista minulla ei juurikaan ole kokemusta. Cottage pie tuli tutuksi kuten myös ranskanperunat rasvaa tihkuvien sitkeiden lihojen kera sekä erilaiset pastaruuat. Ensimmäisessä perheessä laitettiin harvoin muuta ruokaa kuin paahtoleipiä, paahtoleipiä ja paahtoleipiä, milloin minkäkin kanssa. Toisessa perheessä ruokailtiin kyllä joka ilta, aina joskus 9-10 aikaan. Ruoka oli herkullista! Joka päivä oli alkupalasta (mahdollisesti 2 erilaista) kaikkea aina jälkiruokaan asti. Oli salaattia, vihanneksia (paistettuja ja tuoreita), hedelmiä, kalaa eri tavoin laitettuna, piirakoita jne. Namnam! Ja viimeisessä paikassa en sitten syönyt juuri mitään - en osaa sanoa mitä perhe söi, kun M ei minulle asti laittanut ruokaa. Jotakin siellä käryytettiin. Kannattaa muistaa, että 90% Englannissa olleista au paireista tulee lihonneena takaisin kotiin. Toiset vain lihoo enemmän, toiset vähemmän: puhutaan yleisesti Englannin 10 kilosta.

Muutamia mieleenjääneitä "kummallisuuksia" Englannissa:

1) Maitopullot. Tyhjät pullot jätettiin ulko-oven eteen, ja 2 kertaa viikossa maitomies kävi täyttämässä ne.

2) Posti. Postipojat toivat paketin kuin paketin ovelle - keltainen kuljetus toimi.

3) Kokolattiamatot. Hyi hirveä miten epähygienistä (jos olette lukeneet aiempia tekstejä, tiedätte mistä puhun - lattialle pissailut ja kakkailut, kuraiset koirat jne). Mutta toisaalta ihanan lämpimät kylminä aamuina.

4) Vasemmanpuoleinen liikenne. Siihen totutteluun meni aikaa. Onneksi tien reunassa suojatien kohdalla luki maassa joko "look left" tai "look right" ja vielä nuoli perässä estämässä väärinkäsityksiä.

5) Teen litkiminen. Teetä juotiin aamupalaksi, luonaaksi, välipalaksi, illalliseksi jne. Ja maitoa mustaan teehen.

6) Metrokartta ja metrot. Hui hirvitys aluksi niitä sokkeloita ja sekaannuksia suljetuilla pysäkeillä. Ei sovi unohtaa "mind the gap":ia ja "mind the closing doors":ia. Eikä oysteriä, joka tyhjeni aivan liian usein.

7) Double deckerit. Punaiset kaksikerroksiset bussit, hurjapäiset kuskit, ja kuulutukset lähtöpysäkistä, päätepysäkistä ja seuraavasta pysäkistä.

8) Porttivahdit. Ne oli hauskoja sällejä, säilö ihmisten postipaketteja, matkalaukkuja ja muuta mukavaa kopissaan. Ja aukoivat yövuorossa autopuomia myöhäisille kotiintulijoille.

9) Kamalat varashälytyssysteemit. Pitivät kamalaa meteliä, ja kaikki koodit piti osata ulkoa. Oli aamukoodia, koira kotona -koodia, kaikki ulkona -koodia, kotiintulokoodia, yökoodia jne. Ja sitten se, mitä ovia sai aukoa minkäkin koodin aikana.

10) Kaasuhellat ja -uunit! Mikä kamala laite... Yritäppä paistaa suklaapiirakkaa uunissa, kun lämpötilavaihtoehtoja on gas 1:stä gas 5:een. Millehän lämpötilalle laitetaan. Ja milloin uuni on valmis?

Tulipa nyt muisteluta vähän Englannin ihmeitä, ja palaan siis tähän päivään. Tosin teen sen vain lyhyesti, koska maha huutaa ruokaa. Eli aamulla kaasuttelin uuden-huomenna-minun kämppäni pihalle auton parkkiin, ja sieltä kävelin Sokos hotelli Arinaan Rotuaarille. Meitä oli siellä 4 uutta työntekijää, ja päivä oli pelkkää perehdytystä. Työsopimusta ei saatu tehtyä, kun ohjelma vastusti, ja seuraava työpäivä on vasta maanantaina. Positiivistä on se, että ehdin viikonlopun aikana hyvin muuttaa asuntooni, ja että sattui aaaainakin yksi mahdottoman mukava tyttö samaan porukkaan. Ja mehän tunnettiin vaikka kuinka paljon samoja ihmisiä, kun ruvettiin kaivelemaan asioita. Kivaa!

Nyt sitten syömään...