77. päivä

Nyt on sitten aika monta päivää takana jo täällä Englannissa, ja aika vähän jäljellä. Suunnitelmat siis hieman muuttuivat, ja palaankin takaisin Suomeen ensi maanantaina. Ei tämä au pairin arki Finchleyssä, siivoojana, ole sellaista, miten haluan välivuoteni viettää. Kielen oppimiseen ei ole tarpeeksi mahdollisuuksia, kun palkka on niin pieni, ettei ole varaa kouluun, ja päivät olen yksin kotona. Siis paluu kotimaahan, josko siellä saisi enemmän irti arjesta.

Viime viikonloppu oli melko tiukkaa aikataulua, ja sattuikin vähän yhtä jos toista. Perjantaista se alkoi, kun hyppäsin metroon ja suuntasin kulkuni kohti Kensington High Streetiä. Mentiin Sasun ja Lillin kanssa kuuntelemaan konserttia Royal Albert Halliin. Royal Philharmonic Orchestra esitti Faurén Requiemin ja Berliozin Te Deumin. Liput saatiin oikein hyviltä paikoilta naurettavan halvalla: £5 per naama. Sasulla oli opiskelijakortti mukana, ja sai siis opiskelijahintaan omansa – myyjä samantien vain kysyi, että kolme opiskelijaako? Joo no tottakai! No, oisko näyttää tytöillä opiskelijakorttia? No joo, ei olla opiskelijoita... Mutta mies päätti antaa liput meille kaikesta huolimatta halvalla, kun samaa porukkaa oltiin. Halli oli jotain uskomattoman hienoa. En varmasti ole koskaan käynyt niin hienossa konserttipaikassa, jotain, mikä on vähän verrattavissa siihen, on Finlandia-talo, jos sekään. En muista Finlandia-taloa enää kovin hyvin, kun siellä käynnistä on niin mahdottoman monta vuotta. Musiikki oli hienoa, vaikka jättikuorojen keski-ikä taisikin olla päälle 60. Tuli mahtava olo, ja päätettiin siis lähteä syömään London Bridgelle, vaikka myöhä olikin.

London Bridgellä ei oikein onnistanut. Mentiin johonkin kanaravintolaan, meidät ohjattiin pöytään, ja annettiin listat. Siinä valittiin sitten ruuat ja oltiin valmiita tilaamaan, mutta ei kukaan tarjoilija tullut kysymään tilausta. Yritettiin kovasti vinkata niille, ja yritettiin huutaa perään että oltas valmiita tilaamaan, mutta puolen tunnin odottelun jälkeen kärsivällisyys loppui, noustiin ja lähdettiin etsimään seuraavaa paikkaa. Tosin se osoittautui aika haastavaksi tehtäväksi. Kello löi jo puolta kahtatoista, ja paikat olivat kiinni jo. Viimein, kylmettyneinä, väsyneinä ja nälkäisinä löysimme pizzerian, joka vielä oli auki. Äkkiä sisään ja tilausta tekemään! Paikka oli kohtapuoliin sulkemassa, joten piti ottaa mukaan. Siitä vierestä sattui löytymään puistopenkki pöydällä varustettuna: täydellinen, tosin tuulinen paikka meille. Nautittiin pizzat ja todettiin, että toiset asiakkaat istuivat vieläkin sisällä. Joo, ei muuta kuin kohti kotia. Minä ja Lilli Fulhamiin Lillille yöksi... kunhan vain ehdittäisiin viimeiseen metroon.

No ehdittiinhän sitä, tosin missattiin Bankin pysäkki, jolla piti vaihtaa. Ei muuta kuin seuraavalla takaisin. Bankilla vaihtaessa kuulutettiin, että viimeinen yhteys kohti Earl's Courtia lähtee kahden minuutin kuluttua. Tuli kiire – siellä sitä juostiin ihmismassan keskellä portaita ylös ja alas ja yritettiin ehtiä. Juuri ja juuri ehdittiin, saatiin huokaista helpotuksesta ja vältyttiin pahemmalta säätämiseltä.

Lauantaina sitten Lillin kanssa suunnattiin Lontoon keskustaan takaisin, ja Melissan ja Annen kanssa National Galleryyn. Nautittiin taiteesta ja hyvästä seurasta, ja museon jälkeen kaakaosta Pretissä. China Townissakin käytiin, sieltä mukaan tarttui kerta kaikkiaan mukava Rolls Royce t-paita (Justin ensimmäistä kertaa täällä oloaikanani kommentoi mun vaatteita, kun oli se päällä – tykkäsi mahottomasti). China Townin jälkeen kiiruhdin jo kotiin illan lastenvahtivuoroa varten. Kotona ei kyllä ollut ketään tullessani – koira vain. Ja totta kai hälytykset päällä, mulla akku loppu, joten en päässyt käsiksi koodiin, jolla hälytyksen saa pois. Enkä tietenkään muistanut ulkoa sitä... Enkä sitäkään muistanut, kuin pitkän ajan kestää liikkua talossa ennen kuin hälytys laukeaa. Onneksi muistin sen kuitenkin, missä säilytin paperilappua, jolla koodi oli, joten syöksyin suorilta yläkertaan, kaivoin paperin esiin, ja takaisin alakertaan ottamaan hälytys pois päältä. Onneksi kerkesin. Huh huh.

Muut tulivat sitten seitsemän jälkeen, lapset jätettiin minulle, ja Justin ja Martine lähtivät ulos. Bayley tuli koiranilme naamalla kysymään minulta, olenko ihan OIKEASTI lähdössä takaisin Suomeen. Oli kuulema aika surullista, kun olin niin kiva – paljon kivempi kuin aikaisempi ranskalainen, joka ei antanut tehdä mitään itse. Juotiin lasten kanssa kaakaota vaahtokarkeilla ja pelleiltiin. Sitten kun sain lapset sänkyihin ja hiljaiseksi, alkoi siivous. Imurointiluutuaminenjärjestelytiskaaminensilittäminen. Se perinteinen, joka päättyi puoli 12 yöllä. Huhhuh.

Sunnuntaina käytiin Lillin kanssa Harrodsia katsomassa, Pretissä kaakaolla, ja Primarkissa ahdistumassa. Ja tottakai toisella kaakaolla – Nerossa tällä kertaa. Sitten kulku kohti kotia. Maanantaina Annukan kanssa käytiin Camden Townissa. Se oli kyllä melkoinen paikka. Siinä Annukkaa odotellessa jonkun kojun myyjä tuli kysymään minulta olinko espanjalainen vai italialainen. Mitä, minäkö? Mitähäh? No en. No, puolalainen? Saksalainen, tanskalainen, ruotsalainen? Joo, Ruotsi on aika lähellä. Aa, norjalainenko? Ei kun toiselta puolelta naapuri. Kaveri mietti vähän aikaa, ja sitten välähti. PAKISTANISTA?! Jes, nimenomaan. Heiheikaikki, olen Karo Pakistanista, Ruotsin itänaapurista. Camden Town oli täyttä kamalan tyrkyttäviä kojumyyjiä, mutta tarttui sieltä mukaan neljän punnan kaulakoru. Ei tehnyt mieli ostaa mitään, kun niin kovasti tyrkyttivät. Mutta Annukka sen sijaan teki hyvät kaupat, ja ostin valkoisen nahkatakin 54 punnalla. Muissa kojuissa kaupittelivat sitä 99 ja 80 punnalla. Tämä kaveri lupasi 60:een, kun Annukka näytti niin hyvältä siinä. Mutta kun rahaa ei ollut kuin 500 norjankruunua (n. £48) ja £5,50, niin saatiin sitten sillä. Kaveri jäi loppujen lopuksi tappiolle siinä takkikaupassa, kun toisesta kertoivat, että se takki ostetaan sisään 50:llä, ja norjankruunujen vaihtoon menee jonkun verran. Ihan kivat kaupat.

Tänään taas sai herätä takaisin arkeen. Lapsilla on syysloma, joten hommia on tuplasti. Toisaalta sain kyllä nukkua tunnin pidempään, eli kahdeksaan. Justin oli taas hyvällä päällä, ja siinä kun jääkaappia siivoilin, se tuli jotain äkisemään mulle, että aina oon tiellä. Ja ”minähän sanoin, ettei kermavaahtoa syödä vessassa, ja taas siinä syöt”. Mitä ihmettä?! No, se on Justin. Se rakastaa heittää mulle ihme kommentteja. Kermavaahtoa vessassa. Kaikkea sekin. Hauska heppu, sitähän tulee ihan ikävä!

Siinäpä nyt viime päivien kuulumiset. Odottelen tässä siis ensi viikonloppua ja maanantaita, että pääsen takaisin koti-Suomeen! Nähdään pian, kaikki.

65. päivä

klo:

7.00
Herätys. Väsyttää armottomasti. Siivoan Bayleyn huoneen: petaan pedin ja järjestelen tavarat. Bayleylle ei ole puhtaita housuja koulupukuun, koska ne ei kelpaa, mitkä sillä on jalassa. Ne on "väärät, ja isot". Minun tehtävä on taikoa jotku muut jostakin. Pakotan laittamaan eiliset likaset (ne ainoat toiset housut, jotka B:llä on, oli sillä jalassa - mitään muita en pysty löytämään). Martine myös kieltää minua laittamasta enää märkiä pyyhkeitä pyykkikoriin, vaikken ollutkaan laittanut. Itse on sanonut, että voin käyttää valkoisia pyyhkeitä, ja ne märät oli vihreä ja sininen. Muttei se mitään, en laita omiani, ja laitan ne märät kuivumaan. Pyykkiä en voi laittaa peseytymään, koska pyykkikone on rikki. Eilen oli tulva leikkihuoneessa, kun se valutti. Onneksi korjaaja tulee tänään. Siivoan keittiötä ja odotan, että muut lähtevät.

7.50
Nautin aamukahvista ja hiljaisesta talosta. Ei ketään edes takapihan studiossa, ihanaa. Mietin, mikä mättää, kun eilen aamulla silitin vaatteita 2 ja puoli tuntia, ja illalla toiset 2 lisää (vain farkut jäi silittämättä, kun ne oli vielä märkiä) ja saan moitteita siitä, etten ole pitänyt pyykkejä ajan tasalla. M:lle ei kuulema ole enää puhtaita farkkuja. Ylitän työajat jokapäivä roimasti, ja silti moititaan, ettei hommat oo kunnossa. Onko päivän hommat ylimitoitettuja tuntimäärään nähden, vai olenko vain toivottoman hidas? Ehkä vielä opin nopeammaksi.

8.05
Siivoan makuuhuoneet: petaan pedit, järjestelen tavarat paikoilleen ja pyyhin pölyt yöpöydiltä. Siivoan keittiön loppuun, laitan tiskit koneeseen ja puunaan hellan puhtaaksi. Vien kierrätysastiat ulos tien viereen.

9.05
Väsymys iskee, nappaan mandariinin. Pakko saada energiaa jostain. Tyhjennän roskikset joka paikasta (tällä kertaa ei kellään ollut kenkiä roskiksessa, eikä muitakaan vaatteita, wau!). Laitan olohuoneen kuntoon ja laitan sohvatyynyt ojennukseen. Iso homma, koira juoksee karkuun.

9.30
Lisää pahan makuista mandariinia. Kastelen kukat ja yritän selvittää, mikä yhtä jättiläiskasvia vaivaa kun se tiputtelee kaikki lehdet. Hukkuuko se vai kuivuuko pystyyn. Kastelen kasvin kuitenkin, hukkumisvaarasta huolimatta. En ole mikään viherpeukalo, kastelkoot M kukkansa itse, jos onnistun tappamaan jotain. Imuroin alakerran. Luutuan alakerran, ja jopa nautin siitä. Alkaa energiaa löytymään taas hetkeksi, ja melkein naurattaa.

10.50
Taas iskee nälkä, joten juon kahvia ja syön pahaa rusinaleipää ja persikkaa. Tällä hetkellä vasta n. tunnin jäljessä aikataulusta. Hyvä päivä, edelleen yksin kotona.

11.15
Silitän lukuisia M:n farkkuja.

12.50
Silitys keskeytyy, kun pesukoneenkorjaaja tulee. Yritän selittää miehelle, mikä on ongelma, mutta ei vain onnistuta saamaan konetta vuotamaan enää. Vettä ei tule lattialle, vaikka mitä tehdään. Loistavaa. Juodaan siis kahvia ja jutellaan ja naureskellaan.

14.10
Silitykset tehty loppuun, ja kylpyhuoneiden siivous puolessa välissä. 2 tehty ja 2 tekemättä. Tylsä pestä uudestaan ammeita, joita ei ole käytetty tiistain pesun jälkeen.Voisin jo lopettaa ja lähteä vaikka kaakaolle. Justin tulee kotiin ja hohdokkuus päivästä haihtuu.

14.50
Lopultakin hommat hoidettu, luulisin. Myös M tuli kotiin, ja laitan siis vielä pesukoneen pyörimään. Pari tuntia lepoa ennen illan lastenvahtihommaa ja silitysurakkaa. Huh, taas puoli päivää lähempänä viikonloppua.

Aupairin lukujärjestys ja talon säännöt

Lukujärjestys ja talon säännöt (suluissa omia huomautuksia)

Maanantai: Vapaa


Tiistai: 7-12 (jos ehdit kaiken tuossa ajassa)
Anna lapsille aamupala (Bayleyn leivän päälle aina ensin voita, sitten suklaalevitettä, ja lopuksi puolita leivät – Tabi ei syö aamupalaa) & laita valmiiksi kouluun. Petaa pedit (muista pedata oikein vanhempien peti ja laske, että kaikki tyynyt ovat tallella – yövaatteet viikataan kahden päällimmäisen tyynyn väliin), siivoa makuuhuoneet, tyhjennä roskikset (myös vanhempien huoneessa se laatikko, johon heitetään kengät ja vaatteet, joita ei enää pidetä, on roskis). Siivoa keittiö, jääkaappi ja sieltä pois vanhentuneet ruuat, mikro, uuni (molemmat, vaikkei toista käytetäkään), ja kylpyhuoneet (kaikki 4kpl). Siivoa keittiö (uudelleen?), eteinen ja olohuone(et), mukaan lukien lattiat. Laita tiskikone päälle tai tyhjennä se, jos tarpeellista (tee molemmat!). Laita pesukone pyörimään. Luutua keittiön kaapit ja pyyhi pölyt koko talosta.

18-19.30
Silitä (2 tuntia!). Tarkista, että joka paikassa on siistiä, erityisesti leikkihuoneessa. (Tarkista, että on puhdas koulupuku seuraavalle päivälle.)


Keskiviikko: 7-12
Auta herättämään lapset (Tabin pitäisi olla jo valmis seitsemältä, joten komenna alakertaa mitä pikimmiten) & anna aamupala & laita valmiiksi kouluun. Petaa pedit, siivoa makuuhuoneet, tyhjennä roskikset (kaikki – myös se samainen vaate-kenkälaatikko, joka on jo tyhjä, pyyhi pölyt yöpöydältä ja kerää astiat joka paikasta). Siltä. Luutua keittiön pöydät & siivoa lattiat (imuroi koko talo, ja luutua alakerta ja vanhempien makuuhuone) & puupinnat. (Laita pesukone pyörimään)

18-19.30
Silitä. Tarkista, että talo on siisti.


Torstai: 7-12
Auta herättämään lapset & anna aamupala & laita valmiiksi kouluun. Petaa pedit, järjestele huoneet, siivoa lattiat (imuroi koko talo ja luutua alakerta), tyhjennä roskikset, siivoa kylpyhuoneet (vanhempien kylpyamme ainoastaan kerran viikossa = tiistaisin ja perjantaisin, joten älä vaivaudu; vanhemmat eivät käy kylvyssä, vaan käyttävät suihkua). Silitä (2 tuntia) tai laita pesukone pyörimään (tee molemmat). Luutua keittiön pöydät ja kaapit. Kastele kukat. Vie ulkoroskikset tien viereen talon eteen (aamulla ensimmäisenä!).


Perjantai: 7-14
Siivoa koko talo, vaihda lakanat sängyistä, imuroi patjat ja sohvat, siivoa sohva leikkihuoneessa (mitä ikinä se sitten tarkoittaakin) ja pyyhi pölyt kaikista leluista. Pese seinät ja siivoa hyllyt kylpyhuoneissa (myös kylpyammeet). Laita pesukone pyörimään. Pyyhi keittiön pöydät ja siivoa lattiat (imuroi koko talo ja luutua alakerta – keittiön lattia mahdollisesti useampaan kertaan). Pyyhi pölyt makuuhuoneista ja olohuoneista. (Silitä 2 tuntia, jos pyykkiä on paljon).


Lauantai: 18->
Tarkista, että joka paikassa on siistiä ja ole lapsenvahtina. Tee loppuun kaikki pyykkäykset ja silittämiset, ja pese lattiat. TARKISTA, ETTÄ MOLEMMILLA LAPSILLA ON KOKO KOULUPUKU PUHTAANA MAANANTAIKSI.


Sunnuntai: Vapaa


Talon säännöt:

1.Nauti ja ole onnellinen meidän kanssamme täällä Lontoossa.
2.Älä päästä taloon ketään, jota et tunne.
3.Jos tulee ongelmia, tule vapaasti puhumaan meille. Meidän mielestämme rehellisyys on erittäin tärkeää.
4.Tarkista aina lähtiessäsi, että ovet ja ikkunat on lukittu.
5.Ole hyvä ja syö kaikkea, tämän on myös sinun kotisi, mutta kerro meille jos jokin on lopussa (karkit, keksit ja sipsit on vain lapsille).
6.Voit vapaasti mennä ulos illalla, jos me emme ole menossa. Tarkista lähtiessäsi.
7.Työpäivinä ole kotona ennen klo 1.00 ja vapaapäivinä ole kotona ennen klo 4.00 tai klo 7.00 jälkeen. Muuten herätät koiran, joka herättää lapset.
8.Älä tuo ketään mukanasi kotiin ellet ole kysynyt lupaa ensin.
9.Älä epäröi kysyä mitään, mikä mietityttää.

62. päivä

Edellisen kerran jälkeen onkin tapahtunut paljon. Nyt olen jo kolmannessa perheessä kokeilemassa, ja toivon todella, että tämä onnistuu. Meinaa vähän kyllästyttää aina aloittaa alusta uudelleen ja uudelleen, skarpata täysillä, ja yrittää antaa hyvä kuva isäntäväelle. Vähän heikolla menestyksellä olen siinä kyllä tainnut onnistua. Alkaa vähän tuntua siltä, että ehkä en sitten vain yksinkertaisesti ole au pair ainesta. Ei varmastikaan kaikki viihdy tällaisessa ympäristössä, ja pahoin pelkään että minä olen yksi niistä. Suurin ongelma minulla tuntuu olevan näitten brittinaisien kanssa toimeen tuleminen.

Oman tietokoneenkin sain, kuten huomaatte. On ään ja öön pisteet melkein poikkeuksetta paikoillaan. Antakaa anteeksi jos jostain puuttuu. Kyllähän se jossain näkyy, että on kirjoittanut pari kuukautta ilman niitä! Sitä melkein jo ajattelee ilman niitä...

Tuossa kun katson edellistä tekstiä (jonka julkaiseisesta on niin kauan, että hävettää), huomaan, että se puhuu palkankorotuksesta. Uskokaa tai älkää, mutta noin viikko palkankorotuksen jälkeen, rouva MacLeay tuli juttelemaan minulle, ja ehdotti sellaista järjestelyä, että kokeilisin hänen vanhemmillaan hevostilalla Kentissä. En ollut ollut sellainen apu hänelle kuin oli toivonut, syytti kovasti henkilökemioita. Niinpä niin, syyttäkäämme siis niitä. Mutta pääasia, että homma ei kaikesta huolimatta toiminut. Yksityiskohtiin ei puututtu.

Olin järkyttynyt. Minähän itse nautin olostani täysin siemauksin, kuten saitte kaikki varmasti huomata! Lupasin kuitenkin yrittää sitten hevostilalla, kun G lupasi, että saan tulla vaikkapa viikon päästä takaisin, jos en tykkää olla maalla. Niin sitä sitten eräs kaunis perjantai hyppäsin Cowdeniin menevään junaan, ja päätin yrittää tehdä kaiken niin hyvin kuin mahdollista. Minuun ei enää oltaisi tyytymättömiä! Päätin laittaa sen hämähäkinseittejä täynnä olevan kummitustalon kuntoon. Päätin raataa tallissa väsymykseen asti, ja puunata hevosia niin, ettei moitteen paikkaa löydy. Eipä se vain ollut niin yksinkertaista. Daphnelle ei kelvannut mikään. Kaiken tein väärin.

Se, että olin tehnyt tallivuoroa Suomessa ei merkinnyt mitään. Se ei tarkoittanut sitä, että osaisin jotain. D:n mukaan ratsastuskoululla voi toimia miten haluaa, siellä ei vain tarvitse osata yhtään mitään. Se on leikkimistä sen rinnalla, mitä tehdään hänen täysveristen kanssa. Yritinhän minä sitten olla varovainen, mutta ei se kovin riemastuta, kun saa alennuksen alimman tallipiian osaan. Edes tallin lattiaa en osannut lakaista oikein; saati sitten karsinoita puhdistaa (uskokaa tai älkää, mutta se piti tehdä käsin – talikkoa ei käytetty, koska sillä ei saa tarpeeksi siistiä jälkeä), tai hevosia taluttaa! Aamukahvia en osannut juoda oikein, taloa en osannut siivota, enkä uskaltanut enää hetkeksikään istahtaa alas päivän aikana. Jo ensimmäisenä päivänä sain kuulla olevani toivoton tapaus: lapsellinen, epäkäytännöllinen ja kaveri, joka ei osaa itse ajatella mitään. Minulle annettiin kaksi viikkoa aikaa, ja jos minusta ei tulisi yhtään parempi, saisin lähteä. Takaisin G:lle hän ei kuulema minua enää päästä, eikä tiedä kuka haluaisi sellaisen tytön kuin minä. Erittäin kannustavaa, eikö? Eipä siihen enää jätetty paljoa rakoa onnistumiselle.

Yritin siinä nieleskellä kiukkuani ja turhautumistani, kun minun ei annettu taluttaa hevosia, tai laittaa loimia päälle, kun en ”osannut”. Enpä ollut saanut edes yrittää, mutta parempi olla hiljaa. Kuuntelin nälvimistä, ja ensimmäisen viikon puolessa välissä päätin ottaa G:hen yhteyttä. Lähetin postia, että maatila ei kerta kaikkiaan ole minun paikka, ja kysyin josko voisin tulla hänelle takaisin, kuten oltiin sovittu, jos en pidä maalla olemisesta. Mutta ei; etsi itsellesi uusi paikka.

Olin aika poikki sen kaiken nälvimisen jälkeen, ja harkitsin jo vakavasti Suomeen palaamista. Kuitenkin päätin vielä yrittää, ajatellen etteihän epäonni voi loputtomiin jatkua. Kolmas kerta toden sanoo. Ja niin laitoin nettiin ilmoituksen, että etsin uutta perhettä, jossa voisin aloittaa mahdollisimman pian. Yhteydenottoja tuli muutamia, mutta mikään ei kuulostanut minun paikalta. Joku oli liian kaukana, toisessa oli surkea palkka työmäärään nähden jne. Mikään ei tärpännyt. Viikon oltuani Cowdenissa, palasin viikonlopuksi G:lle Lillille seuraa pitämään. Nukuin vierashuoneessa, ja yritin saada ajatuksia järjestykseen. Päätin, että takaisin maatilalle en menisi enää päiväksikään, ja G lupasi, että saan heillä asua siihen asti, että löydän uuden paikan.

Sitten otti yhteyttä rouva Grainge toiselta laidalta Lontoota. Valokuvaaja-isä, toimisto-äiti, ja lapset 11- ja 7-vuotiaita. Palkka ei päätä huimannut - £70/vk, ja asuvat Lontoon ulkopuolella, mutta kirjeessä nainen kuulosti niin mukavalta, että päätin lähteä tapaamaan häntä. Keskiviikkoiltana sitten hyppäsin metroon, ja käväisin mutkan Finchleyssä. Sovittiin, että sunnuntaina saan aloittaa. Pitkästä aikaa hymyilytti. Paikka vaikutti erittäin lupaavalta ja ihmiset mukavilta. Talo oli iso, mutta uusi ja helppo pitää kunnossa. Tosin hymy hyytyi hyvin pian, kun pääsin takaisin G:lle. Kuultuaan, että olin saanut paikan, G sanoi, ettei jaksanut enää katsella minua nurkissaan, joten seuraavana aamuna pitäisi lähteä. Etsiä yöpaikka siksi aikaa, että saan aloittaa uudessa paikassa.

Onneksi Vuorenmaan Tiina pelasti minut pahimmalta surkeudelta, ja lupasi ottaa minut suojaansa pariksi yöksi. Sain vielä sovittua Martinen kanssa, että aloittaisin jo lauantaina. Fleetissä ollessa nautin pitkään nukutuista aamuista, ja kasailin ajatuksiani kaikessa rauhassa. Soittelin pianoa, lauloin, ja etsin vanhaa reipasta omaa itseäni. Sieltä sitä hyvää tuulta tarttui taas mukaan mukavien ihmisten seurasta, ja lauantaina suuntasin nokkani kohti Finchleya melkein täysissä voimissani.

Täällä sitä nyt sitten ollaan, viikko takana, ja seuraava edessä. Töitä saa tehdä käsittämättömän paljon – pieniä ja isoja virheitä teen koko ajan, mutta Martine ei anna lannistua niistä. Justin nauttii minun huijaamisesta, ja ollaan saatu jo monet makeat naurut nauraa yhdessä. Bayley ja Tabitha ovat ihania kilttejä lapsia, mutta ovat päivät pitkät koulussa, kun minä täällä siivoan. Siivoan siivoan ja siivoan. Ensin aamuseitseästä kahteentoista, ja illalla vielä pari tuntia vaatteitten silittämistä. Viime viikolla vielä sain tehdä joka päivä extratunteja, kun olin kamalassa flunssassa, eikä energia riittänyt riittävän reippaaseen tahtiin. Torstai-iltana näillä oli vielä talo täynnä vieraita syömässä, kun oli joku juutalaisten juhla – päivä ensin paastottiin, ja illalla syötiin auringonlasku jälkeen. Niin tosiaan, tämä on juutalainen perhe. Siinä sai sitten tiskata, kun ruokalajeja oli useampia, ja ja kaikki muut ruokailuvälineitä lukuun ottamatta piti tiskata käsin.

Pääasia, että ihmiset ovat mukavia, ja ymmärtävät, ettei heti voi osata kaikkea. Tässä nyt katselen vielä toisen viikon verran ainakin, miten lähtee hommat sujumaan. Jos en kerta kaikkiaan viihdy, lähden Suomeen ja sillä selvä. Kukaan ei voi ainakaan väittää, että olisin luovuttanut ensimmäisen vastuksen tullessa. Töitä täällä saa tehdä valtavasti enemmän, kuin muualla, mutta uskon, että siihen tottuu, eikä sitä edes huomaa pian, kun asettuu kodiksi. Saa nähdä!

Voisin tuohon vielä kääntää viikkosuunnitelmani, niin pitäisi suunnilleen nähdä, mitä teen täällä. Ennen tänne tuloani minulle annettiin ”lukujärjestys”, jossa kerrotaan mitkä hommat kuuluvat millekin päivälle. Myös talon säännöt minulle annettiin, joten senkin voisin kopioida tänne. Internetyhteys täällä on ihan roska, mutta josko se nyt antaisi sen verran minulle aikaa, että saan ladattua nämä tekstit nettiin! Ja kiitokset jokaiselle, joka jaksoi kahlata tämän jutun loppuun asti. Ehkä tämä avaa jonkin verran syitä, miksi en ole jaksanut miettiä blogin päivittämistä. Toivotaan ainakin niin. Ja heittäkää kommenttia tai kysymystä, jos jostakin haluttaa tietää enemmän!