Arkea

Ai mitä? Enkö muka ole muistanut päivittää blogia? Onko jotain päivitettävää? Enää ei päde vanha, kavereille tuttu sanonta, että siellä missä Karo, siellä sattuu ja tapahtuu. Ei tosiaankaan satu eikä tapahdu. Vai olenko vain turtunut tähän arkeen niin, etten jaksa vetää pikkujutuista enää niin isoa meteliä, minkä seurauksena myös arjen komiikka kuolee?

Mitäkö olen tehnyt?

Noo... tuotaa... joo! Töissä oon ollu! Oulun Sokos Hotel Arinassa oon siivonnu huoneita. Ehkä kaks viikkoa nyt, vai oisko enemmänki? Ei voi muistaa sellasia asioita, kun ajantaju katoaa. Ei siksi, että olisi ratkiriemukasta, vaan siksi, että jokainen päivä on samanlainen. Ei voi oikein muistella, että ”ai niin, hetkinen joo, se olikin se päivä”. Ja älkää kysykö multa mikä viikonpäivä nyt on. Aamulla oli keskiviikko, nyt on perjantai, kalenteri näyttää maanantaita. Mutta oikeastaan, mitä väliä viikonpäivillä edes on? Töitä mulla kuitenkin on. Ja töitten jälkeen vien pulloja Anttilaan ja käyn Coffarissa kahvilla, minkä jälkeen tulen kämpille. Kämpillä luen ja juon glögiä. Soitan ehkä jollekin, ja istun koneella. Ja luen. Mikä ihmeen sosiaalinen elämä? Kenellä riittää sellaiseen energiaa, varsinkin kun ei vain kerta kaikkiaan tunne ketään? Vaatii liikaa ponnistuksia yrittää järjestellä uusia ympyröitä raskaan työpäivän jälkeen. On niin helppo vain kaatua sänkyyn, nyt kun sellaisenkin tänne olen saanut.

Ei mulla ole mitään valittamista. Mulla on kuitenkin oma kämppä täynnä tavaraa, jääkaapissa ruokaa taas hetkeksi, töitä, ja palkkapäivä häämöttää jossain parin viikon päässä. Mulla on kirjoja ja kirjastokortti, ja tämä läppäri pahimpaan sosiaaliseen nälkään. On aikaa itselle ja omille ajatuksille. Muuta ei sitten juuri olekaan kuin aikaa. Tätähän sitä on odotettu! On oikein rauhallinen ja tasainen olo, melko säännöllinen vuorokausirytmi, vahva olo. Työstä uupuneenakin nautin tästä kaikesta – hiljaisuudesta, yksinäisyydestä (suurimman osan ajasta), omasta itsestäni. Ja vielä kun tiedän, että ystävät eivät minua unohda, vaikka tänne vähän erakoidunkin.

Sain muuten kudottua pipon ja oon tosi ylpeä itsestäni! Käsityökärpänen puraisi.

Joululomalla kotona käydessä pitää muistaa ottaa luistimet mukaan.


Tammikuussa ajattelin aloittaa uuden harrastuksen – kuntonyrkkeilyn. Pitäs tuo selkä saada taas kuntoon...



Mukavaa joulunodotusta kaikille!